Taas yks valvottu yö takana. Korvakäytäväntulehduksen takia koko vasen puoli päästä tuntuu olevan yhtä vihlovaa huttua. Illalla kipu oli jo leukaperässä sitä lajia, ettei syöminenkään onnistunut.
Tytär oli yön täällä, vituttaa taas haetuttaa se aikaisin pois kun oon niin poikki. Tänään on aikalailla pakko ottaa iisisti, ehkä tämä on joku universumin tapa kertoa että nyt on aika viettää päivä sängynpohjalla.
Maailman onnellisimpia hetkiä on ne kun tytär tulee unisena viereen hihittelemään ja katellaan yhdessä aamulla piirrettyjä. (Joiden laadusta en ala nyt avautumaan, miksei lapseni tykkää muumeista??? Kasvatanko uutta Hitleriä kun ei muumit kelpaa? Mammapalsta, auta!!)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti