Nyt on taas vuosituhannen omituisin olo ollut jo viikon verran. Kaulasta ylöspäin ahdistaa, vituttaa ja masentaa, mutta koko muu kroppa käy täysin ylikierroksilla. Vasemmassa korvassa tuntuu olevan joku helvetin tulehdus, kävin viime viikolla terkkarissa sen takia, mutta siinä tuli niin paljon muutakin höpistävää että mokomat korvavammat unohtui ihan tykkänään. Mulla oli listakin valmiina että mistä kaikesta pitää valittaa.
Ilmeisesti mun viesti meni perille, sillä sain lähetteen mielenterveyskeskuksen (kai?) kriisipolille, sekä uuden ajan ihan kunnon lääkärille nyt ensi keskiviikolle. Aion nostattaa helvetin tästä korvasta ja muutenkin sanoa muutaman painavan sanan näistä lääkityksen ja terapian puutteista. Bipolariaahan mulla ei koskaan ole todettu, kuten ei mitään muutakaan, koska jokainen diagnoosikeskustelu on jäänyt kesken.
Oon käynyt niin saatanallisilla kierroksilla, tuntuu että yritän väkisin väsyttää itseäni siihen pisteeseen etten voi kuin nukkua sen 10 tuntia ja herätä jokseenkin normaalissa olotilassa. Jos tästä nyt jotain positiivista täytyy keksiä, sanottakoon että ruokahalu on kateissa täysin, mutta energiaa tuntuu riittävän vaikka mihin. Viimeisen kolmen päivän aikana olen syönyt kaksi proteiinipatukkaa, joogannut, siivonnut kämpän KAHDESTI, pessyt pyykkiä noin miljoona koneellista, viihdyttänyt tytärtä, ja tänään tempaisin herättyäni puolentoista tunnin lenkin sateessa ja viimassa. Jotain sellaista, jota vertaisin normitilanteessa vaikka neulojen työntämistä kynsien alle.
Se on jännä olo, kun sitä on fyysisesti niin jumalattoman poikki joka lihasta myöten, polla tuntuu yliväsymyksen takia siltä kuin olis jatkuva humalatila päällä, eikä se rentoutuminen vain tule. Uni ei tule. Jos tästä pärähtää ihan oikeasti vielä pahempi maniakausi päälle, olen ainakin tyytyväinen etten voi tuhlata rahojani mihinkään turhaan. Kotona oleminen on silti vitun ahdistavaa.
Ei kai tässä muuta taas tällä erää.
Huhhuh, ei sullakaa ihan ruusuilla tanssahtelua toi elämä oo, mut toivottavasti sut nyt otettais tosissaa siellä mielenterveyskeskuksessa, itellä on kyl kans vähä sama et olis pakko jonnekkin päästä purkaan näitä ajatuksia, mutta nyt kun oon jo "aikuinen" niin en oikeen tiedä mihin täällä Porissa ottais yhteyttä (nuorten psykiatrian polille oisin päässy jonon ohi). Tolla toisella osapuolella onneks nyt työpaikan kautta järjestyy noi hommat, et jos meistäkin jompi kumpi sais ton päänsä kondikseen. Toivottavasti myös pian pääsisit tänne tai me sinne, mieli lepäis ku sais höpötellä ja chillailla :) pusuja!
VastaaPoistaParasta oikeestaan kun menet vaan ihan perus terkkariin tai sit yksityiselle, ite olin kirjottanu tosiaan paperille aivan kaiken ja annoin sen terkkarille. Sanot vaan että nyt sulla hajoaa oikeesti nuppi jos et mihinkään pääse. Ne antaa kyllä sit lähetteen sinne mihin sun pitää mennä. Toivottavasti saisit jonku oikeesti empaattisen hoitsun joka tajuaa tilanteen. Ja hei, areenoita kehiin taas! <3
Poista