Nyt on taas vuosituhannen omituisin olo ollut jo viikon verran. Kaulasta ylöspäin ahdistaa, vituttaa ja masentaa, mutta koko muu kroppa käy täysin ylikierroksilla. Vasemmassa korvassa tuntuu olevan joku helvetin tulehdus, kävin viime viikolla terkkarissa sen takia, mutta siinä tuli niin paljon muutakin höpistävää että mokomat korvavammat unohtui ihan tykkänään. Mulla oli listakin valmiina että mistä kaikesta pitää valittaa.
Ilmeisesti mun viesti meni perille, sillä sain lähetteen mielenterveyskeskuksen (kai?) kriisipolille, sekä uuden ajan ihan kunnon lääkärille nyt ensi keskiviikolle. Aion nostattaa helvetin tästä korvasta ja muutenkin sanoa muutaman painavan sanan näistä lääkityksen ja terapian puutteista. Bipolariaahan mulla ei koskaan ole todettu, kuten ei mitään muutakaan, koska jokainen diagnoosikeskustelu on jäänyt kesken.
Oon käynyt niin saatanallisilla kierroksilla, tuntuu että yritän väkisin väsyttää itseäni siihen pisteeseen etten voi kuin nukkua sen 10 tuntia ja herätä jokseenkin normaalissa olotilassa. Jos tästä nyt jotain positiivista täytyy keksiä, sanottakoon että ruokahalu on kateissa täysin, mutta energiaa tuntuu riittävän vaikka mihin. Viimeisen kolmen päivän aikana olen syönyt kaksi proteiinipatukkaa, joogannut, siivonnut kämpän KAHDESTI, pessyt pyykkiä noin miljoona koneellista, viihdyttänyt tytärtä, ja tänään tempaisin herättyäni puolentoista tunnin lenkin sateessa ja viimassa. Jotain sellaista, jota vertaisin normitilanteessa vaikka neulojen työntämistä kynsien alle.
Se on jännä olo, kun sitä on fyysisesti niin jumalattoman poikki joka lihasta myöten, polla tuntuu yliväsymyksen takia siltä kuin olis jatkuva humalatila päällä, eikä se rentoutuminen vain tule. Uni ei tule. Jos tästä pärähtää ihan oikeasti vielä pahempi maniakausi päälle, olen ainakin tyytyväinen etten voi tuhlata rahojani mihinkään turhaan. Kotona oleminen on silti vitun ahdistavaa.
Ei kai tässä muuta taas tällä erää.
