Liikunnan tuskasta

On taas aika vähän avautua. Oon nyt suunnilleen puolitoista kuukautta käynyt lenkeillä jotakuinkin 4-5 kertaa viikossa. Aloitin ihan perus kävelystä, koska olin niin rapakunnossa ettei edes pienen matkan hölkkääminen onnistunut ilman yskänpuuskaa ja oksennusrefleksiä. Odotin riemulla sitä päivää kun lenkille lähtö tuntuu normaalilta osalta päivää ja hölkkääminenkin onnistuisi.
Matkat on nyt pidentyneet 3-5 kilometristä 8-10 kilometriin ja eilen sain viimeinkin pyörän eli meinaan ottaa vielä pyörälenkit erikseen, esmes niille päiville kun jotain on pakko saada tehtyä muttei jaksa kälppiä runsasta tuntia paskalla säällä.

Tässä nyt tähän astiset (dokumentoidut) liikuntasuoritukset siitä lähtien kun hoksasin trackerin asentaa.

Tuo tämän päivän lenkki oli jo senverran pitkä että siitä tuskin enää haluan yhtään nostaa. Mulle liikunta ei oikeastaan ole itsensä voittamista tai terveellisen elämäntavan omaksumista, vaan pelkästään vittumaista pakkopullaa jota on pakko harjoittaa, koska mun itsetunnolle reipas ylipaino on täyttä myrkkyä. En omista vaakaa enkä mittanauhaa, en jaksa ottaa ennen/jälkeen kuvia, koska mulla ei oikeastaan mitään tavoitteita tämän homman suhteen ole. Aloitin sillä periaatteella että jotain oli pakko tehdä kun vitutti istua kotona. Kyllä sen huomaa ainakin itse että painoa on lähtenyt, mutta mun kaikki tai ei mitään-mentaliteetilla ero entiseen on hädintuskin havaittavissa. Voisin kuvitella että vielä ainakin 5 kiloa sais lähteä.

Sitten siihen rakkaampaan harrastukseen, Wowiin. Löysin toissapäivänä facebookin kautta suomikillan, joka haki pelaajia rbg-tiimiinsä. Ajattelin siirtyä sinne ihan vaan areenoita ja pienempää pvp-peeloilua varten, mutta kappas, pääsin heti kokeilemaan siipiäni rated bg:lle. Ilmeisesti koko porukka on vielä muodostumassa, joten multa ei ratingeja kyselty. Oli melko yllätys huomata etten ehkä ollutkaan ihan niin paska kuin olisin olettanut, ja vielä suurempi yllätys tajuta miten ikävä tollasta porukassa pelaamista on oikeasti ollutkaan.

Raidaamisen pariin kyllä vieläkin tekis mieli palata, mutta tämän lisärin vedän kyllä suosiolla loppuun ihan PvP:llä. Ihannehan tietty olis tehdä molempia, mutta senverran mulla on kunnianhimoa että haluan panostaa kunnolla siihen mitä nyt teenkään, eikä aika tahdo riittää molempiin.

Kaunis hahmoni, vassokuu (koska kaikkia varmaan kiinnostaa niin pirusti):

Ja tämä tästä tänään, tack och adjö.

Räjähtävä korva!

Taas yks valvottu yö takana. Korvakäytäväntulehduksen takia koko vasen puoli päästä tuntuu olevan yhtä vihlovaa huttua. Illalla kipu oli jo leukaperässä sitä lajia, ettei syöminenkään onnistunut.

Tytär oli yön täällä, vituttaa taas haetuttaa se aikaisin pois kun oon niin poikki. Tänään on aikalailla pakko ottaa iisisti, ehkä tämä on joku universumin tapa kertoa että nyt on aika viettää päivä sängynpohjalla.

Maailman onnellisimpia hetkiä on ne kun tytär tulee unisena viereen hihittelemään ja katellaan yhdessä aamulla piirrettyjä. (Joiden laadusta en ala nyt avautumaan, miksei lapseni tykkää muumeista??? Kasvatanko uutta Hitleriä kun ei muumit kelpaa? Mammapalsta, auta!!)

Hanging on

Jumanskeuda taas. En oo vieläkään syönyt. Protskupatukka oottelee tuolla ja J:n äiti toi meille kaks helvetin isoa lootaa täynnä ruokaa ja salaattia. Piti laittaa pakkaseen.
Käytiin J:n kanssa puuilossa ostelemassa parit taulut ja mulle maalauspohjan, enkä malta odottaa että pääsen sen kimppuun. Ajattelin jotain Nighmare before christmas-tyylistä harmaasävyistä goottiplöräystä. Ensin vaan pitää tehdä tuo edellinen loppuun. Olin jossain hetken mielenhäiriössä maalannut jotain ihan uskomatonta skeidaa siihen, eli viimeiset pari tuntia oon vaan yrittänyt laaveerata sitä sotkua peittoon.

Tän päivän treeni tulee vasta illalla, ajattelin vetää pienet päikkärit ja sen jälkeen joko lenkille tai joku idioottimainen jooga/pilatesvideo pyörimään. Tai molemmat. Pakko tehdä jotain koko ajan. Kävi mielessä jopa siivota parveke, homma jota oon vältellyt viimeiseen asti. Tulis jo se keskiviikko! Tahdon sinne terkkariin ja äkkiä. Eipä silti, tänään on maanantai mikä meinaa että tänään on GAME OF THRONES-ILTA!! Kynttilät palamaan ja mussukan kainaloon töllöttää <3

Todisteet siitä etten oo loisinut sohvannurkassa koko päivää:

 Tyytymätön ilmeeni kertonee kuinka vittumaisessa vaiheessa tuo taulu on.. Pitää ootella kuivumista.

Kaljatölkki ilmeisen oleellinen luovuuden kannalta.

Demon Kitty Rag

Nyt on taas vuosituhannen omituisin olo ollut jo viikon verran. Kaulasta ylöspäin ahdistaa, vituttaa ja masentaa, mutta koko muu kroppa käy täysin ylikierroksilla. Vasemmassa korvassa tuntuu olevan joku helvetin tulehdus, kävin viime viikolla terkkarissa sen takia, mutta siinä tuli niin paljon muutakin höpistävää että mokomat korvavammat unohtui ihan tykkänään. Mulla oli listakin valmiina että mistä kaikesta pitää valittaa.

Ilmeisesti mun viesti meni perille, sillä sain lähetteen mielenterveyskeskuksen (kai?) kriisipolille, sekä uuden ajan ihan kunnon lääkärille nyt ensi keskiviikolle. Aion nostattaa helvetin tästä korvasta ja muutenkin sanoa muutaman painavan sanan näistä lääkityksen ja terapian puutteista. Bipolariaahan mulla ei koskaan ole todettu, kuten ei mitään muutakaan, koska jokainen diagnoosikeskustelu on jäänyt kesken.

Oon käynyt niin saatanallisilla kierroksilla, tuntuu että yritän väkisin väsyttää itseäni siihen pisteeseen etten voi kuin nukkua sen 10 tuntia ja herätä jokseenkin normaalissa olotilassa. Jos tästä nyt jotain positiivista täytyy keksiä, sanottakoon että ruokahalu on kateissa täysin, mutta energiaa tuntuu riittävän vaikka mihin. Viimeisen kolmen päivän aikana olen syönyt kaksi proteiinipatukkaa, joogannut, siivonnut kämpän KAHDESTI, pessyt pyykkiä noin miljoona koneellista, viihdyttänyt tytärtä, ja tänään tempaisin herättyäni puolentoista tunnin lenkin sateessa ja viimassa. Jotain sellaista, jota vertaisin normitilanteessa vaikka neulojen työntämistä kynsien alle.

Se on jännä olo, kun sitä on fyysisesti niin jumalattoman poikki joka lihasta myöten, polla tuntuu yliväsymyksen takia siltä kuin olis jatkuva humalatila päällä, eikä se rentoutuminen vain tule. Uni ei tule. Jos tästä pärähtää ihan oikeasti vielä pahempi maniakausi päälle, olen ainakin tyytyväinen etten voi tuhlata rahojani mihinkään turhaan. Kotona oleminen on silti vitun ahdistavaa.

Ei kai tässä muuta taas tällä erää.

Aarrekartta ja muuta artsyfartsya

Pääsiäispäänsärky

Perkele mikä fiilis. Tuntuu kuin joku riehuis luusahalla mun kallon kimpussa. Tytön piti tulla tänään, jouduin kuitenkin perumaan, ei musta ole näillä eväillä tänään superäidiksi. Kyllä vituttaa, nuo typykän visiitit on aina viikon kohokohtia, joten vaatii aika paljon jättää väliin. Onneksi meillä toimii kohtuu hyvin nää aikataulujen sopimiset, neiti tulee sitten ylihuomenna.
Jos jotain positiivista täytyy keksiä, vältyinpähän siivoamiselta nyt tältä erää.. Tuo helvetin tiskikasa on huudellu mulle keittiöstä jo varmaan viikon ja nyt voin huoletta antaa huudella vielä tämänkin päivän.

Kun nyt valituksen makuun taas pääsin, täytyy ruotia tätä vitun rahatilannetta. Hommahan on nyt niin, ettei mun tilille ole kilahtanut euroakaan sitten helmikuun alun. Matkakortista meni aika umpeen reilu kuukausi sitten, juuri silloin kun sitä ei enää ollut varaa ladata uudestaan. Tottahan toki myös just niihin aikoihin olisi pitänyt työttömyysturvahakemus uusia, koska työkkäri oli katkaissut mun työnhaun ja opintoseurantatodistus olis pitänyt toimittaa Kelaan. Olin ääliö ja ajattelin että kyllähän nyt ainakin J (armas avopuolisoni) saa senverran pätäkkää että pääsen hoitelemaan asioitani kaupungille. Kas vaan, sillähän meni liiton rahat katkolle jostain naurettavasta syystä (olivat mokanneet toimistolla jotain) joten oltiin kumpikin täysin peeaa.

Pääsin nyt sitten vihdoin ja viimein tuossa 31. päivä keskustaan hakemaan koululta keskeyttämistodistuksen ja koulun kirjastossa tulostamassa tiliotteet toimeentulotukihakemukseen. Prosessi, jossa oikeasti kesti päälle puoli tuntia koska koulun koneet ei todellakaan ole mitään nopeinta laatua. Kun sitten viimeinkin klo 15:30 olin sossun ovella, oli ovessa lappu jonka mukaan toimisto on siirtynyt joulukuun aikana muualle. Saatana että ei ollu itku kaukana, rahaa oli tasan yhteen bussimatkaan, enkä olis enää ehtinyt neljäksi muutenkaan. Hauskaahan tässä oli se että koska tosiaan oli kuun viimeinen päivä, piti hakemus tehdä nyt sitten huhtikuulle. Pistin kuoreen saatteeksi pitkän itkuvirren jossa selitin miksen ole saanut hakemusta lähetettyä aiemmin ja toiveen että mun maaliskuun laskut huomioitaisiin päätöksessä vaikka huhtikuulle menikin.

En yleensä koskaan jauha raha-asioista edes yksityisissä blogeissa koska ensinnäkin se masentaa, toisekseen tuo virastojuoksu, niin mahtava liikuntamuoto kuin onkin, on monimutkaista selittää, ja kolmannekseen häpeän ihan helvetin paljon sitä miten onnistun kusemaan mun raha-asiat kerta toisensa jälkeen. Soitin äidille ja ulisin paskaa elämääni. Äiti oli ihana, jotenkin se onnistuu sanomaan niitä oikeita juttuja että mieli paranee.

Anyhoo, odottelen nyt päätöstä sekä sossusta että Kelasta, jonne laitoin uuden työttömyysturvahakemuksen. Kuraattori soitteli toissapäivänä ja sanoi varanneensa mulle opiskelijaterveydenhuoltoon ajan B-lausuntoa varten. Sen jälkeen tarkoitus olis hakea ammatilliseen kuntoutusselvitykseen, jossa "tavoitteena on selvittää fyysinen ja psyykkinen terveydentila suhteessa työelämän ja koulutuksen vaatimuksiin"

Saapa nähdä. Tuntuu oudolta ajatella etten tule palaamaan kouluun neljään kuukauteen, ja syksyllä aloitan toisella luokalla, tämän vuoden ekaluokkalaisten kanssa.
Aion nyt joka tapauksessa ottaa hyödyn irti vapaa-ajasta. Oon innostunut taas piirtämään ja jopa askartelemaan. Kävin viime viikonloppuna luokkakaverin luona pelailemassa Mario cartia ja höpöttelemässä. Siellä oli niin hieno kuvakollaasi seinällä, ja kaveri kertoi sen olevan "aarrekartta" johon on kerätty itselle tärkeitä tavoitteita ja unelmia ja ylipäänsä kaikkea inspiroivaa. Innostuin ajatuksesta senverran että päätin väsätä oman, ja aika hienohan siitä tuli vaikka itse sanonkin. Lisäilen muutaman kuvan toiseen postaukseen.

Nyt on pakko mennä vaakatasoon, pää halkeaa saatana apua.

Testing testing

Minäpä nyt repäsen ja aloitan taas uuden blogin, vanhat tuntuu mystisesti hävinneen. Ekat postaukset on aina niin hankalia, pitäis kertoa itsestään jotain ja yrittää vaikuttaa muka selväjärkiseltä. Nyt mä en tee niin koska aion kirjoittaa ihan vaan itselleni ja jos joku on tarpeeksi hullu saadakseen tästä jotain irti niin siitä vaan, the more the merrier.

Senverran esittelyä että olen 27-vuotias, sielunmaisemaltani joko suunnilleen 8-vuotiaan tasolla ja joinain päivinä henkisesti about 100-vuotias.
Olen puolessavälissä parturi-kampaajan ammattitutkintoa jonka joudun jättämään hetkeksi jäähylle erinäisten mielenterveydellisten syiden takia, joista tulen varmaan papattamaan täällä kerran jos toisenkin.

Täältä ei tule löytymään kuvia päivän asuista tai videoita meikkipussin sisällöstä, niitä blogeja löytyy pilvin pimein jo ihan tarpeeksi. Joitain kuvapäivityksiä varmasti tulee, mutta onko ne nyt sitten mitään julkaisukelpoista kamaa, siitä voidaan olla montaa mieltä.

Olen harrastanut World of Warcraftin pelaamista suunnilleen 6 vuotta, joten tästä aiheesta tuun todennäköisesti avautumaan kerran jos toisenkin.
Mulla on 3-vuotias tytär joka asuu pääasiassa isänsä luona, asia joka on mulle äärimmäisen vaikea käsiteltävä vaikka tyttöä pari kertaa viikossa näenkin ja läheiset välit meillä on.

Öö. Ei kai muuta, jos vaikka tällä kertaa osaisin oikeesti pitää tästä blogista kiinni pidempään kuin sen pari viikkoa? Toivossa on hyvä elää sanoi lapamato.